POKA

Polyteknikkojen kalastusseura POKA

Sällskaplig samvaro för fiske och rekreation

POKA Seglingessä

(teksti kerätty nyyssitiedotteista)

Paulin 3,75 kg hauki

Keskiviikko 30.9.1998

Ensimmäinen venekunta SAAPUI KOHDEALUEELLE 
Piparminttukastike suklaakuorrutteella paloaseman viiden jälkeen
lihavista kaskelottivalaista tursui neiti kirjoittaa jotain
siihen malliin. ZOM nosti piipun ohimolleen keli oli tuulinen
mutta pilvinen. En ? Hailin ystävien seura. Puolikuu paistoi
kaikesta huolimatta joskus Mikkelissä tuuli tyyntyi.

Hys. Ensimmäisen päivän kuuntelin vain kolmelläkymmenellä
tavalla ei. Juhanilla oli tärppi. Ei meillä ole uutta kuksaa
uutta kuksaa vihreän linjan pysäkillä ensimmäisenä päivänä.
Sit se oli halki lähetin sen Lofooteilta tultua Pelloon kuten
olis voittua soitin eilen mutta eivät ole vielä kerinneet
lähettää uutta.

Viidestä seitsemään kiloon seitä pumppaat ne viidestäkymmenestä
metristä. Kuudestakymmenestä oli oikea teksti. Joo. haukotuttaa.

Viime viikon maanantaina jatka vaan menin Rotarykokous golfia
joelle illalla kaksitoista kiloisen lohen ja kerroin siitä joo
viikko sitten lähdin pelaamaan golfia tietää että siellä on
lohta. Tiistaina pelasin kierroksen golfia ja sain puolessa
tunnissa 9,1 kg lohen.

Keskiviikkona menin joelle ehkä se oli torstaina menin
joelle meni kolme varttia sain lohen soitin tämmöinen
tuli se oli meidän toiminnanjohtaja ajoi korkkarille
otti lohen ajoi Kouvolaan osaavat käsitellä sitä.

Kirkas.

Aivan ehjä, juuri noussut koskematon lohi.

Ai niin, täällä Kumlingessa. Tulimme kaikki lopulta.
Huomenna jos muistamme. Kalajuttuja kerromme.

psta.

/Harri

Torstai 1.10.1998

Jarmon nakki ( kun Aki ei ole täälä harrastamassa 
välistä vetoa):


Seglingen eka päivä

Vastoin kaikkia lupauksia herätys oli jo ennen yhdeksää.
Kaikkien kaupassa käyntien ja aamutoimien jälkeen pääsimme
merelle jo puolen päivän aikoihin. Keli oli aurinkoinen
ja tuuli kävi idästä jotain 6m/s. 'Loistokeli' hauenkalas-
tukseen.

Aloitimme suuntaamalla etelään Hettorin ympäristöön. Kovasta
yrityksestä huolimatta emme saaneet pienintäkään kalahavaintoa.
Reilun parin tunnin kalastuksen jälkeen teimme radikaalin 
päätöksen muuttaa tekniikkaa rakkolevähauista syvemmälle
ahvenpakoille.

Jo ensimmäinen pakka osoitti, että tekemämme päätös teknii-
kan muutoksesta oli täysi susi. Kävimme kortin ja kaiun mukaa
loistopaikkoja läpi 6kpl. Ei tärppiäkään. 

Kovasti innostuneena saamastamme menestyksestä siirryimme 
takaisin rantakalan yrittämiseen. 
Ups saippua tippui näppäimistölle....

Noh, saimme aikaan yhden pyörteen, joka lähti Arton mukaan
kalasta. Minä uskoisin se aiheutuneen ruohosta, josta tempaisin
uistimen irti. Pian kävi ilmi, kuinka herkällä tuulella olimme.
Ensiksi minulla oli 'kala kiinni'. Jo kymmennen metrin kiskomisen
jälkeen tajusin, että uistin kyntää rakkolevää. Vartti siitä
Arto tartuttaa kalan. Kiskoo sen veneen vierelle ja katsoo
hämmästyneenä veteen, jossa on ainoastaan tyhjä uistin. Menee
se kokenutkin rakkolevän kanssa vipuu.

Vihdoin saan kalan. Vajaa kakkonen lossin viereisestä lahdesta.
Ei muuta. Kun tiedämme h-veneen melskanneen Bärön lahdella,
päätimme mennä katsastamaan Seglingen pohjoiskärjen ympäristön.
Sieltä se pinna vihdoinkin löytyy. Nappasi 12cm siniseen 
nilsuu. Painoa peräti 3.9kg. Kalalla sain kiveksen ja keltaisen
paidan päälle. Kala nappasi vähän ennen auringon laskua.

Loppu aika menikin siihen, että artolle oli pakko saada kala.
Yhden seurion jälkeen noin 20min auringon laskusta Arto saa 
vihdoin hauen, joka on noin kiloinen. Kohta perään vielä toinen
ja siinä se sitten on.

                     pinnat
Eli Arto 2kpl
    Jarmo 2kpl        1
    Harri 3kpl
    Lari  2kpl
    Anssi 4kpl

muut ei mitään.

Simo ja Antti
Simo ja Antti pyytämässä tyhjää

Illan kruunasi Raato, joka myöhästyi lossista ja sitä myöden myös Eiderniltä. Jälleen kerran Raato vietti yönsä Boriksella. Jarmo

Perjantai 2.10.1998

Taimen ja hauki

keltaisen-paidan-hatija, suurimman kalan saanut, muutenkin 100%
prosentin teholla tänään kalastanut --ako

Keltainen paita ja kalaruokaa
Keltainen paita ja kalaruokaa

Päinvastoin kuin torstaipäivä, joka oli aamusta asti helakan
aurinkoinen, perjantai aukeni synkeänä. Raato astui ovesta sisään. Niin
ja siis myös pilvet olivat täyttäneet eteläisen taivaan ja lähestyivät
koko ajan mökkiä.

Raatohan oli yöpynyt Boriksen 120 mk rantatuvilla ja ryypännyt siellä
iltayhdeksään, jatkaakseen aamulautalle seuraksemme. No, heräsimme
samassa ja aloimme rakentaa aamiaista, kasapanoksia ruokatermareihin ja
täytellä illalta täyttämättä jääneitä kela- ja vapa-arvioita. 

Vesillä Jarmon kanssa jälleen viimeisinä ja kuten tunnettua, se joka
lähtee viimeksi vesille saa aina eniten kalaa. Tai ainakin suurimmat
kalat, niin kuin on käynyt nyt kahtena päivänä. Mehän Jarmon kanssa
sovimme tässä äskettäin, että keltainen paita vaihtuu veneen sisällä
päittäin, kun vielä eilen sen piti pysyä vain mökkimme yksinoikeutena.

No, Seglingen eteläreuna oli nollaa, pohjoiskulma eli eiliset ottimestat
tyhjää - kunnes havaitsimme loikkivan pullaparven. Ennen kuin
huomasimekaan, oli kohdelaji vaihtunut 8+ kg hauesta ja vispasimme (tai
vispasin, kun minulla oli ainoa kevyt vapa) pikkulippaa pullien sekaan.

Emme saaneet tietty mitään ja kun siirryimme haukeen, tuli parvi jälleen
lähelle. Yllätys oli suuri, kun pullien seasta päräytti fluoripunaiseen
Meppsiin TAIMEN!! Päivän suurin ja reissunkin tietysti suurin ja
ainoakin sellainen. Aivan saman näköinen punaisine pilkkuineen kuin
pohjoisen tammukat. Pyrstö tosin pyöreänä tälläkin ja pituutta yhtä
paljon kuin niillä ilmaan pyristelevillä kirjoillakin.

Taimenen jälkeen lähdimme pohjoiseen Bärön lahdelle, sillä tummunut keli
antoi aiheen olettaa, että hauki voisi siellä ryhtyä syömään.
Vetelehdimme 11 kg riutat läpi, söimme eväitä ja kalastimme pintakiven
kuvetta jigeillä keskellä selkää. Yksi karikko lisää Bärön eteläpuolela
eikä evänkään vilahdusta missään. 

Siinä sitten rekasime Bärön kulmalla ja juuri kun Henrikssonin mökkien
vene uisteli ohi 60 metrin päästä, tarrasi sillä kertaa kokeiluvuorossa
olleeseen Rapalan uutuus-Husky-Jerkkiin isohko kala. Jarmo lojui vielä
peräpenkillä vaaka-asennossa ja siemaili olutta. Epäusko oli jälleen
ainoa. Havvimme kalan usean pitkän syöksyn jälkeen, irroitimme koukut,
punnitsimme ja vaihdoimme keltaista paitaa, ohi hiljaa putputtavan
uistelijaveneen seuratessa aitiopaikalta toimintaa.

Kala painoi siis 4,95 kg oli porukan päivän ainoa pinna. Koska H-veneen
kanssa oli sovittu, että ekasta ylös otetusta kalasta lähetetään
tekstiviesti toiselle, emmekä olleet vielä tekstiviestiä saaneet,
harkitsimme kalan ylös ottoa, mutta 5 kg tuntui liian isolta
ruokakalaksi, ja uskoimme saavamme vielä muutaman sopivankin kokoisen.
Emme todellakaan saaneet.

Muutenkin kalaa tuli eiliseen malliin. Eli todella huonosti, pari kalaa
per vene. Tilannetta kuvastaa jo se, että kun kaksi kalamiestä kalastaa
Kumlingen vesillä pitkähkön päivän (8 h), viettää kaksi viimeistä
iltasyönnin tuntia kuuluisalla Bärön lahdella ja saa koko aikana tasan
yhden haukihavainnon, täytyy syönnin olla melko heikkoa.

--ako

Lauantai 3.10.1998

Anssin tekstiä:

Paulin ja minun reittisuunnitelma hahmottui aamulla, kun piti autolla
käydä Kumlingessa bensaa hakemassa. Lossin luona nimittäin polski kalaa 
oikein kunnolla, jotka sadan metrin päästä olimme tunnistavinamme
kirjolohiksi. Tuosta saisimme illaksi syötävää, VARMASTI.

Bensat saatuamme ajoimme suorinta tietä lossille. Muutama heitto ja
Pauli sai lipalla 30-senttisen taimenen. Sitten toisen ja kolmannen,
mutta koko ei parantunut. Koska paikalla ei ilmeisestikään muun kokoista
kalaa ollut, päätimme lähteä katsastamaan tarunhohtoisen Bärön lahden,
josta olimme niin paljon hehkutusta kuulleet.

Matka pikkuveneellä oli pitkä, eikä matkan varrellakaan oikein ollut
paikkoja mihin heitellä. Jossain vaiheessa Hötky soitti, että hekin ovat
Jannen kanssa tulossa samaan suuntaan. Hettor ei ollut suonut heille
antejaan.

Bärö vaikutti hyvältä mestalta, rakkista rannat ja pohjat täynnä.
Päätimme lähteä järjestelmälisesti kiertämään lahtea. Paikkoja tuntui
olevan sen verran monta, että kaikki läpikäymällä olisi tilastollinen
mahdottomuus olla saamatta kalaa.

Aika pian tapahtui se todennäköinen ja kelasin kiloisen hauen
irroitettavaksi. Usko paikkaan vahvistui laskeakseen taas muutamaksi
tunniksi. Kalaa ei hyvänkään näköisistä paikoista löytynyt. Lahdella
tapaamamme Huuskosten venekunta oli saanut muutama ahvenen, mutta haukia
ei ollut tullut ylös asti.

Jossain vaiheessa iltapäivää fiilis taas nousi, kun erästä lahden luotoa
rekatessamme Pauli sanoi ottavansa nyt hauen. Seuraavalla heitolla
nappasikin matalasta puukalaan jotain, mikä ei kuulemma tuntunut hauelta
ollenkaan. Silta se kuitenkin haavissa näytti, painoa mukavat 3,75
kiloa. 

Seuraava luoto päätettiin kalastaa samaan tapaan, sillä se oli
muodoltaan aivan vastaava. Kalaahan kannattaa etsiä samanlaisista
paikoista, mistä on yhden saanut. Luodon kärkeä ehdittiin heittää pari
kertaa, kun aivan veneen vieressä 14-senttisen punavalkomagnumin
haukkasi reilunkokoinen hauki. Yhteinen arviomme oli, että se on ainakin
vitonen. Nyt ei saanut pissiä tätä! Hiukan pelotti kun testisiima oli
0,25 millistä monofiilia, mutta sain löysättyä jarrua, eikä väsytyksessä
ollut sitten enää mitään hätää. Kala teki pari vetoa ja sitten oli minun
vuoroni vetää se Paulin haavittavaksi. Kala ylös, haavin varsi poikki ja
pamppua päähän. Puntari näytti kahdeksaa, mutta rannassa mitattu
virallinen tulos olikin sitten 7,1 kiloa. 

Hauki 7,1 kg.
Haukimamma onnellisesti veneessä

Heittelimme vielä muutamia samanlaisia luotoja, joita Bärön lahdella riittää, mutta lisää kaloja ei kuulunut. Paluumatalla poikkesimme lähellä mökkikylää johnkin kaislikoon, josta tarrasi perhoon selvä pinahauki, joka kuitenin irtosi pian. Muuta ei sitten ollutkaan. Rannassa saaliita vertailessa selvisi, että Hötky ja Janne olivat saaneet kaksi kolmosta ja pari pienempää kalaa. Huuskosilla oli yksi nelonen, ahvenia ja pienempiä haukia. Simolla ja Antilla oli pari kalaa, Jarmo ja Arto olivat saaneet yhteensä yhden. Raadon ja Larin venekunnalla oli vähän hiljaisempaa. Haave, jonka toivoin toteutuvan edes kerran elämässä tuli todeksi. Arto luovutti minulle rituaalisesti Keltaisen Paidan. - Anssi

Sunnuntai 4.10.1998

From: Arto Kojo 
Subject: Seglingen vika päivä
Newsgroups: tky.kalayhd.poka
Date: 13 Oct 1998 18:36:20 +0300

Kun muu porukka kävi Seglingessa sunnuntaina vielä aamukalassa, veteli
meikäläinen mökissä hirsiä. Kuten koko mökki
muutenkin. Aamukalalaisten saalis oli odotetuissa keleissa odotettu
nolla. Kun muu porukka sitten paketoi autot lähteäkseen lautalle,
varustautui meikäläinen lähtemään iltapäiväkalaan nykäisemään päivän
ja ehkä reissun suurimman hauen ja ahvenen Seglingen
sisäjärvistä. Olihan suunta illaksi Kökariin ja päivään jäin muutamna
tunnin aukko kalastukselle.

No, alempi Seglingen sisä"järvi" oli umpeen kasvanut oikeastaan
merenlahti, jossa varmasti on kutuaikaan kalaa, mutta yhtä varmasti
nyt ei ole. Lisäksi järvelle vievä tie oli rempattu mullospelloksi
enkä viitsinyt Golfiani uhrata moisen takia, kun lähikukkulalta ensin
näin, mistä rutakosta oli kysymys.

Jäljelle jäi siis pohjoisempi Norrträsket. Ajelin pikkuteitä päätyen
useampaankin pihaan, ennen kujin löysin kaupan vierestä vaellusreitin
alun jossa oli samalla nimellä varustettu kyltti. Viisi minuuttia
kävelyä ja olin etäläsuomalaisen metsäjärven näköisen pienen
vesialueen ääressä vapa kädessä. 

Heti ensiheitot tuottivat yhden seurion, luultavasti hauki, seuraavat
heitot puolestaan vankan vakaumuksen, että hyrräkela ei ole
metsäjärvillä oikea kalastusväline. Jälkikäteen tosin selvisi, että
Quantum Tour USA -kelassa ei tehdaskokoonpanossa ole yhtään jarrupalaa
paikoillaan, vaan ne täytyy erikseen naksauttaa päälle jos halutaan
harrastaa muutakin kuin pituusheittoa. Ilmankos kela oli ollut aiemmin
haukikalassakin hankala.

Vajaan tunnin sessio tuotti vesiperän. Niin myös siirtyminen Föglön
kautta Kökariin, sillä kun olin muistellut lautan Snäcköstä lähtevän
klo 15, olinkin muistanut ajan jolloin muun testiporukan lautta
Galtbystä Kökariin lähti. Oman klo 14 lähtevän lauttani näin sitten
klo 14:02 matkatessani "hyvissä ajoin" lossilla Seglingen puolelta
Snäcköseen.

Onneksi illemmalla lähti vielä yksi vuoro joka GSM
-varausjärjestelmälläni bookkasin. Menin vitutuksen laskeuduttua
Remmarenin rantaan syömään eväitä autoon merinäköalan ääreen. Siinä
voileipiä väsätessäni näin paikalle pyrähtäneen kalaveneen jossa oli
vain yksi henkilö. Hetken taistelin itseni kanssa kehtaanko, sitten
kehtasin ja kutsuin kaverin paikalle ja pummasin itseni kyytiin. 

Heiteltiin Remmarenin patotien molemmat puolet (kaverilla oli gaso
niin lopussa ettei uskaltanut kauemmaksi) saaliina yksi hyvän kokoinen
ahven Helmi-Räsäseen. Koska kala oli Seglingen syyshaukiretken
viimeisen kalapäivän suurin kala, katson itselleni kuuluneen oikeuden
kirjoittaa aiheesta tämän nyyssin.


Sivun ylläpito: POKAn hallitus