POKA

Polyteknikkojen kalastusseura POKA

Sällskaplig samvaro för fiske och rekreation

POKA kevätreissulla 24.4.-28.4.2002 (Parainen/Björkholmen)

Reissun maisemia

Sun kanssa kalassa
Päivän suurin: 25.4.
Päivän suurin: 26.4.
Päivän suurin: 27.4.
Siianongintasessiot 27.4.
Päivän suurin: 28.4.

POKAn kevätreissu 2002 suuntautui Paraisille, Björkholmenin mökkikylään ja Saaristomeren aurinkoisille kalavesille. Reissua värittivät erityisesti POKAn saama julkisuus maamme printtimediassa sekä perinteikkäät artistimme. Linkkien takaa löydät kuvia reissun eri vaiheista.

Discmailer:
Tämän tarinan tuotannossa vahingoitettiin pysyvästi vain ruokapöytään joutuneita otuksia. Tarinaa ei suositella heikkohermoisille, tupajäärille, mökinomistajille, yli 300-vuotiaille tai kenellekään. Kaikki väkivalta ja eksoottiset eläimet ovat keksittyjä, eikä niillä ole yhteyttä todellisten eläinten kanssa. Catch&Release oli aktiivisesti käytössä kaikissa tuotannon vaiheissa ja vahingoittumattomat kalat jatkavat sukuaan Itämeren vesissä. Tämäkin tarina on tuotettu 100% kierrätetyistä biteistä norppasähköllä toimivassa laitteessa.

Sun kanssa kalassa

KE-KE (24.4.)

Autokunta Tilli pääsi irti Otaniemestä jopa melkein tavoiteajassa ennen yhdeksää, unelmana selvitä 12.45 tjsp. lähtevään yhteyslauttaan. Kerättyämme Lehdon Teron Leppävaarasta ja kuskin Marinerin Veikkolasta kyytiimme alkoi matka kohti kalavesiä taittua.

Läksimme loppumatkalle yhden pysähdyksen taktiikalla, mutta tämä suunnitelma osoittautui kelvottomaksi valtion polttonestemonopolin siirrettyä varikkopilttuutaan hämärän muistikuvan mukaisesta lokaatiosta kohti keskustaa. Siispä suoritimme ensin ostosradan mutkaosuuden Juuromarketin mutkaisilla käytävillä. Tässä kaartelussa kulkupelin alle jäi vompatti ja muutama muu kummallinen eläin, jotka myöhemmin hyödynnettiin ruokapöydässä vähäisesti vahingoittuneina ja reilusti maustettuina.

Sitten alkoikin radan pitkä kahva ja alamäki, josta mukaan jäi tilkkanen puhdistusspriitä ja erilaisia voiteluaineita osin koko tiimimme käyttöön. Kuultuani hyviä uutisia duunista päätin vielä sijoittaa korkeiden prosenttien vuoksi varmaan kohteeseen, pullolliseen (Ap)teekkarin konjakkia.

Edellisen illan säätämisen tuloksena saatiin vaillinainen versio legendaarisesta POKA Onlinesta käyttöön. SonTelin ryhmätekstillä toimivalla listalla saatiin kyseisen lafkan liittymien omistajille kaikkien reissussaolijoiden tavoitusmahdollisuus ja suora liityntä POKA Onlinen lähes reaaliaikaiseen tulospalveluun kympän tai muun tärkeän tapahtuman osuessa kohdalle. Harmi, että edullisen feedin tarjonnut i0bOx ampui jalkaan hyvin pelannutta palvelua männävuonna.

Aika-ajon luistaessa kehnosti kesäisessä kelissä selvitimme vielä mobiilikonsultaatiolla, että matka Björkholmenin saareen onnistuisi myös taksiveneellä, maksaen 4e per nuppi. Koska kärkisija ei enää ollut tavoitettavissa, kävi Ytte vielä ostamassa kalaluvatkin matkan varrelle jääneestä automaatista. Kurtin (se toinen) taksivene saapui juuri sopivasti rantaan kaartaessamme paikalle ja saimme epämääräisen tavaraläjämme kasattua paattiin. Pian paistattelimmekin jo aurinkoa majapaikan terassilla pienen ylämäkispurtin jälkeen. Tämän jälkeen pikasafkaa naamaan ja vesille kolmen jälkeen.

Läksimme putputtamaan markkinoiden nopeimmalla Terhi-luokan ohjusveneellä kohti itää ja kokeilimme heittää otollisen näköisiä paikkoja. Haukki oli hiukkasen heikosti otillaan, eikä ensimmäiseen tuntiin tainnut tapahtua mitään. Sitten AkTi otti kontaktia eläimeen Teron seuratessa kohta perässä lähes tuplatärpillä, paikkana jokin etelänpuoleinen kaislikkorannantapainen. Puntari näytti Akin pullukalle maagisesti 2.95 kg. Muuta ei kuulunut ja kello kasin jälkeen olimme jo sopivan grillattuja mökeille. Kalat heitimme rantakallioille, kun se olisi kuulemma tapana näissä piireissä.

Muutkin alkoivat saapua majoitukseen ja saimme kuulla hötkyilijöiden Houtskarin saaliista. Kunnioitusta herättivät tarinat yrittämällä saaduista perhotaneista sekä sadoista green trouteista. Kalaoppaan, tuon tietäjän iänikuisen, määritettyä seuraavan päivän ottipaikat oli aamun suunnitelma selvillä. Illalla kasimökissä tarjoiltiin automarketissa yliajettu vompatti kermaperunoilla sun muilla höysteillä kevennettynä. Ysimökki söi kait haukea.

TO-PE (25.4.)

Torstaina kunnon aamupalaa naamaan, setit kuntoon ja vesille. Suunnaksi valitsimme Tillin kanssa Suuren ja Mahtavan Idän, tehden lopulta pikasliipparillamme kevyen kierroksen myötäpäivään Atun ympäri. Myös roolileikkejä tuli kokeiltua Tillin näytellessä kalaopasta. Syöntiä oli aurinkokelissä satunnaisen rauhallisesti, useimmiten tosin tuplatärpin muodossa. Lopputilanne päätyi Kalaoppaan hyväksi 9-5. Suurin oli allekirjoittaneen maaginen 2.95 kg, jota pamputimme puolisen tuntia päähän varmuuden vuoksi ja ruuan hankkimiseksi iltaa varten. Matkan varrelta ja muiden venekuntien avustuksella keräilimme myös lisää perusainesta illan ruokapöytään, ylimääräiset heitimme niskankatkaisun jälkeen mereen tai lepikkoon.

Päivän liikkuva:
Tilli juo kaljaa.
Yrtti lukee karttaa.
Maustekasvi istuu veneessä.
Myrtti heittää nilsua.
Elämä hymyilee.

Mökeillä kuulimme taas tarinoita Simon mukavasta saaliista parin seiskan ja kunnioitettavan kappalemäärän muodossa. Illalla kasimökissä nautittiin perinteisen reseptin mukaan valmistettua juustokrokotiilia riisin, italialaisen valkoviinin ja karrin ryydittäminä. Ysimökki söi saman lajin eläintä kuin mekin.

Parin päivän pärtsäämisen jälkeen totesimme toisessa päässä venettä istuvan naaman alkavan kyllästyttää ja päätimme kokeilla parinvaihtoa. Tätä päätöstä helpotti myös Artistille sattunut työmatka, laulajaa ja tietäjää iänikuista kun kaivattiin Ritarihuoneella. Siispä Tillin papan kärry suunnisti illan mittaan keikalle pääkaupunkiin palaten perjantaina yömyöhällä.

PE-TO (26.4.)

Perjantai valkeni tai alkoi sumuisempana kuin muut, jos säätä oli katsominen. Keulassa hyrrän kanssa taituroi TeroL, ja matka suuntautui kohti lännen parhaita haukipaikkoja meille suodulla Terhin 385-erikoismallilla ja Tillin uskaliaasti lainaamalla (pomminvarmalla) Marinerilla. Kalaoppaan pesti lankesi pitkästä aikaa kirjoittajalle, mikä osoittautui oikeaksi vedoksi kalojen käydessä opastavalle osapuolelle. Matkan varrella paikalliset näyttivät polttavan päreitä, lehtiä ja oksia. Päivän parhaaksi osoittautui Rangholmenin pohjoislahti, jossa rakkispellon ja kirkkaan veden lisäksi oli vihaisia haukkia. Näistä pari pinnakokoista (4.6 kg ja 3.2 kg) kutkuttavan jännittävää green troutia joutui myös rantakalliolle. Mobiiliviestimet kertoivat Palin olevan kilpailevalla kevätreissulla Mossalassa ja pian heikkoa syöntiä valittelevan puhelun jälkeen tuli vahvistus veneeseen nousseesta 12.35 kg mötkäleestä. Huhut puhuivat myös mahtavasta 13.9 kg vonkaleesta, joka oli osunut kylässämme oleilevan profetiaalisen maineen omaavan kalamiehen veneeseen.

Koskapa veneseura alkoi muuttua saaliskalojen väriseksi, päätettiin seuraavaksi kokeilla roolienvaihtoa. Tämä toikin peliin yllättävää käännettä ja jännitystä, todistaen kalaoppaan olevan muita parempi saamamies. Hitaitten pysäytysten ja välivedessä ratsastamisen päätteeksi kalaopaskin tempaisi muutaman hauen, joista suurin olisi yhden blobin lisäyksellä noussut kunnioitettuun pinnaluokkaan. Lopputilanne kait 7-4, ensimmäisen sotilasvirassa toimineen taistelijan hyväksi.

Illalla oli taas vuorossa rantautuminen lähes ensimmäisenä venekuntana ysin jälkeen ja perinteiset turinat eli Simo saa aina. Jannella oli tosin isompi, uudenmallisen keltaisen paidan siirtyessä 8.6 kg kumiankkaa purreella kalalla uudelle omistajalle. Illalla mökissä laulu ja ruoka maittoi, pöydässä nähtiin alkuillasta jopa tieliikenteessä aiemmin kuollut opossumi ja bataatteja. Ysimökki söi kait haukea, siilit hyvin.

LA-LA (27.4.)

Koska vaihtelu tuntui virkistävän, niin jatkoimme samaa linjaa myös lauantaina. Päästyämme KariJ:n kanssa hyvissä ajoin ennen auringon laskua liikkeelle kävimme läpi paikkoja kaukana pohjoisessa. Vesilintu kulki iloisesti ja heitimme enemmän paikkoja ja kilometrejä kuin Terhillä yhtenäkään päivänä. Yhdessä vaiheessa havaitsimme rantakalliolle heittäytyneen Karin, joka vapautettiin pakollisen kuvaussession jälkeen kalastamaan.

Edellisvuosien tapaan Kalaopas kyykytti opastettavaa 1-0, vaikkakin kuski pääsi katselemaan vierestä myös haukipornoa. Samoin Tillin hoidossa ollut TeroS joutui alistumaan Kalaoppaan taialle selkein sävelin 8-1 (ainokaisenkin Tero taisi saada vasta ihan päivän lopuksi). Koetimme myös tähtäillä veneen vieressä uiskennellutta strutsia, mutta se onnistui uimaan pakoon useasta laukauksesta huolimatta.

Illan viiletessä saavuimme rantaan todetaksemme TeroL:n siirtyneen kisassa kirkkaaseen johtoon 0.1 yksikön marginaalilla. Myös Opin tuottama liikkuva materiaali hauskuutti illan mittaan. Mökissämme kärvennettiin viimeinen kaahauksen uhri ja nokkaeläimestä tuli maittavaa mahantäytettä Jannen taituroimana ja kyseisessä tilanteessa yllättävällä tuoresalaatilla lisättynä. Ysimökki söi kait samaa kuin aina ennenkin. Päivän yllättäjiä olivat Tom ja Hötky kutkuttavan jännittävällä saaliilla, joka sisälsi niin kasan siikaa kuin ensimmäisen keltaisella kumiankalla narraaman jättikuhankin.

SU-MA (28.4.)

Sunnuntai valkeni tuulisena ja ihan liian varhain, Kalaoppaan potkiessa julmasti ylös ennen aamunkoittoa. Niinpä räjähtävää ydinvoimaa simuloiva Mariner turahti käyntiin jo puoli kasin jälkeen ja ensimmäiset 15 cm nilsut uivat ottipaikoilla jo kauan ennen pilvien hälvenemistä. Kalat olivat yhtä aktiivisia kuin muinakin päivinä ja saimme pari reissun kalojen keskipainoon negatiivisesti vaikuttavaa kalaa mieheen. Viime hetken kalastelu käsitti kiekkoa Heisalan ympäri ja yhdessä vaiheessa luulimme jo näkevämme harhoja Tunnetun Kalamiehen(tm) kalastaessa samoja paikkoja kuin mekin. Havainto ja väri osoittautui kuitenkin vääräksi, samoin kuin valinta ylittää isompi selkä laitavastaisessa. Onneksi aurinko ilmaantui sopivasti korjaamaan keliä ja mieltä. Matkan varrella havaitsimme myös norppapesueen, joka heitettiin rantakalliolle makaamaan.

Kahdentoista jälkeen Apostoliemme usko pinnahauen saantiin alkoi horjua ja päätimme luovuttaa hetken ennen hauen syöntiä. Seuraavaksi raivoisa siivousrupeama mökissä, rannalle tapettujen haukiläjien hautaaminen mereen Hötkyn&Kelan toimesta ja mantereelle taksiveneellä. Ette muutten viittis jättää niitä haukia sinne rantaan lojumaan, ainakaan jätesäkeissä. Björkholmenin mökit saavat kyllä erityismaininnan tilavina, hyvin varusteltuina ja sopivan hintaisina.

Tulomatkalla nautimme kupin G. Pauligin tuotoksia pysyäksemme hereillä ja katsoimme kahvihetken ajan formulaa Piikkiön grillillä. Voihan räkä.

*TU

Päivän suurin: 26.4.

Keulahenkilöksi starttiongelmista kärsineen Evinruden käyttökustannuksia jakamaan tuli Anssi. Tarkoituksenamme oli suunnata Pasaisten syysreissulta tutuille paikoille. Aamupäivällä oli jopa pieni kiire Tammoon, kun olin syysreissulla karkuuttanut siellä hyvänkokoisen hauen. Matkan varrella heitelimme muutamia lupaavan näköisiä lahtia ja heti ensimmäisestä lahdesta perhon imaisee mukavan kokoinen hauki. Anssi ottaa kalan haaviin ja vaaka näyttää sille painoksi 7,15 kg. Muita kaloja paikasta ei löytynyt ja muutenkin aamupäivällä syönti oli huonon ja olemattoman välillä. Vasta kun pääsimme avoimemmille paikoille, jonne tuuli pääsi paremmin puhaltamaan alkoi kaloja löytymään.

Välillä kävimme tarkastamassa pari paikkaa meritaimenta silmällä pitäen, mutta toisen lahden pohjukka näyttikin melko haukiselta. Haukia löytyi lahdesta ihan mukavasti ja puikkareiden lisäksi tuli mulle 4 kg hauki ja Anssille räkäpinna. Näimme lahdessa myös kalan loiskahduksen, jota epäilimme taneksi tai kirbeliksi, mutta viimeisenä kalana perhoon iskee losauksen todennäköisin aiheuttaja, 1,15 kg säyne.

Illalla lähdimme taas Heisalaa kohti ja päivän viimeisestä lahdesta kalaa tuntui löytyvän sen verran hyvin että päätimme kalastaa loppuillan siinä. ensimmäisellä kierroksella molemmille tuli pinnat ja pari pienempää. Toisella rekauksella tällää vähän parempi, jonka painoksi haavipunnituksella tuomittiin 7,2 kg.

Simo Rissanen

Päivän suurin: 26.4.

Reissun torstaipäivänä sain nauttia toista päivää Larin venekyydistä. Tällä kertaa jätin osittain sateenripsuisesta ja tuuliselta näyttäävän sään vuoksi perhovehkeeni rannalle. 6/7-luokan pakettini oli kahden perhohauen riemukkaasta saamisesta huolimatta nimittäin aika alimitoitettu ja heittäminen sikanopeasti uppoavalla kärjellä muistutti lähinnä ruoskimista.

Mossalassa hötkyilemällä viikko takaperin reissun aloittanut Lari oli ilmoittanut, että hänellä kalastuskiintiö oli tullut täyteen, ja sovimme, että vaihdan iltapäivällä reissulle mukaan liittyvän Karin veneeseen. Siksi päivän kierros suunniteltiin lyhyeksi lähisaaren lahdukoiden kiertämiseksi.

Tuuli oli etelästä, ja pohjoiseen aukeavat lahdet olivat jäähtyneet tehokkaasti pariin asteeseen, ja syönti suojan puolella vaikutti huonolta. Toiveet saaliiin suhteen kohdistuivat siis etelänpuoleisiin lahtiin, ja päätavoitteena oli käydä ruoppaamassa tarkemmin isompaa lahtea, josta Simo oli saanut edellispäivänä perholla seiskahauen.

Tilanteessa, jossa Larilla oli ehkä yksi hauki ja minulla nolla, aloitimme vihdoin rekauksen tämän lahden suulta pienen luodon tuntumasta. Ensimmäinen pitkä heittoni ahvenvärisellä kalajigillä pitkälle lahden keskustaa kohti, ensimmäinen jigin nosto pohjasta ja tömps - kala kiinni. Niinkuin hauilla on tapana, tämäkin kala kasvatti kokoaan puikkarista tasaisesti ylöspäin väsytyksen aikana. Kala ei tehnyt paniikkisyöksyjä vaan ui syvällä määrätietoisesti eri suuntiin. Lopulta veneen vierellä Larin silmäarvio sanoi kahdeksaa kiloa. Koukkaus leuankärjestä, jigin irroittus, punnitus 8,6 kiloiseksi, pari poseerausta muistoksi ja pötkäle takaisin syvyyksiin kypsyttelemään mätiään. Hyvältä tuntui ja kaatoryyppy maistui!

Iltapäivä kului leppoisasti Karin veneessä lähialueilla. Karin saatua avaushaukensa suuntasimme hänen ehdotuksestaan siianogintapaikoille. Rannalla oli mukava syödä eväitä, katsella illan etenemistä ja suunnitella kesän kalareissuja. Kaiken kukkuraksi Kari onnistui saamaan yhden pienen siian ja minä levään melkein tukehtuneen ahvenen.

Illalla mökeillä syötiin taas hyvin ja muuten vaan rentouduttiin perisuomalaisen perusteelliseen tapaan saunan kera koko porukan voimin.

Janne

Päivän suurin: 27.4.

Koko porukan vesillelähtö taisi venyä perjantai-illan juhlimisesta johtuen, joten pääsimme Opin kanssa vesille vasta yhden paikkeilla Jannen jäädessä parantelemaan krapulaansa.

Aluksi suuntasimme Heisalan luoteiskulman lahteen. Toisella rekauksella nappasi minulle vajaa pinna, joka oli nielaissut 15 cm nilsun kiduksiinsa asti, joten joduin pamputtamaan sen. Tämän jälkeen ei paikasta tullut enää tapahtumia, joten lähdimme ajelemaan saaren toiselle puolelle.

Alkuasukkaan hätisteltyä meidän lahdestaan (Ingholmen?) ajelimme lahteen, josta Janne sai 8,6-kiloisensa. Lahdella oli jo yksi vene kalastamassa, mutta koska he siirtyivät samantien rantaan tauolle päätimme rekata paikan. Lahti oli todella hyvän näköinen, mutta meille ei tullut tärppiäkään. Kun paikalle tuli vielä yksi vene lisää päätimme jatkaa eteenpäin.

Kiertelimme pitkän aikaa etsien uusia paikkoja, mutta missään ei näkynyt kaloja. Lopulta ajoimme kartalla vaatimattoman näköiseen paikkaan, joka paljastui todella mahtavaksi. Rakkispeltoa neljään metriin asti ja perällä vielä kuturutakko... Usko paikkaan meinasi silti hiipua kunnes Opille nappasi räkä, minullekin vähän myöhemmin pikkuinen. Evästauon jälkeen Opille kolmikiloinen blobi. Blobi sai pamppua ja seuraavan rekauksen lopulla minulle nappaa kala. Opi on käynnistelemässä moottoria, kun alle pinnaksi tuomitsemani kala muuttuu ensin kolmoseksi ja lopulta pinnassa käydessään enkkakalaksi. Hauki vetää siimaa ja menee minusta välittämättä noin viiden minuutin ajan, kunnes väsähtää ja Opi koukkaa sen veneeseen. Kala on todella lihavassa kunnossa ja epäilemme kympin menevän rikki. Digivaaka näyttää 8,70 kg, joten oma ennätys on todellisuutta. Kuvien ottamisen jälkeen kala pääsee takaisin jatkamaan sukua. Rekaamme paikan vielä pari kertaa, mutta kaloja ei näy joten lähdemme takaisin mökeillepäin.

Tero Lehto

Siianongintasessiot 27.4.

Oltiin kalastettu haukea taimenpaikoista koko päivän Karin kanssa ja paras puhti oli jo poissa kun Kari kyseli josko siianonginta kiinnostaisi. Kun olin jo viikon verran onkinut haukea niin ei tarvinnut kauan miettiä, lähdettäisiin rentoutumaan johonkin saareen ja samalla pistettäisiin pohjaonget pyytämään. Ilta oli kaiken kukkuraksi melko tyyni ja aurinkoinen. Silmäilin karttaa Atun pohjoispuoleisesta merialueesta ja katse kohdistui melko ulkona olevaan pitkään salmeen -sinne! Kartan lupaamat muutama metri vettä löytyi myös keskellä salmea ja pohja näytti melko puhtaalta joten madotkaan eivät hävisi kasvillisuuteen. Salmen kapeudesta johtuen ei tarvinnut myöskään ylipitkiä heittoja. Sellaiset 30 metriä riitti mainiosti.

Oli mukavaa nousta liian pienestä ja märästä kiulusta rantaan ja jaloitella hiukan mutta auringon asento taivaalla kertoi että aikaa oli enää nihkeästi. Laitettiin onget veteen ja muutaman minuutin päästä aloin jo epäillä että paikka oli väärä. Noin vartin päästä Karin vapakärki alkaa vihdoin täristä ja ~400 grammainen siika joutuu saaliiksi. YES! Paikka oli löytynyt ja loppu oli enää miehistä kiinni. Reilun tunnin aikana nostettiin vielä 7 siikaa vedestä ja useimmat olivat vajaa puoli kiloisia, myös jokunen pienempi. Saaliiksi tuli myös pari pientä ahventa. Kokeiltiin myös hiukan kauempana mutta oli liikaa kasvillisuutta pohjassa. Siinä kalliolla maatessa suklaata ja jekkua maistellessa tuntui taas siltä että elämänarvot olivat paikoillaan. Tämä oli hieno loppu kevätreissulle ja hyvä alku vapulle.

Tom Martonen

Päivän suurin: 28.4.

Sunnuntaina oli tarkoitus tehdä pienempi lenkki lähialueen paikoilla. Lenkki vielä pieneni entisestäänkin kun päivän aikana saimme kuulla mökkien luovutuksen olevan jo 14.30. Päätimme käydä katsomassa ainakin minkälaisesta paikasta Teron eilinen hauki oli tullut. Menomatkalla kokeilimme muutaman tutun ja muutaman uuden paikan. Kovassa tuulessa perhonheitto ei ollut herkkua, mutta joitakin pieniä haukia löytyi harvakseltaan. Teron lahdestakaan ei montaa haukea löytynyt, vaikka paikka näytti lupaavalta.

Paluumatkalla kokeilimme pari puikkarilahtea ja lopuksi kalastimme vielä tutun Heisalan eteläpuolen lahden, jossa vesi oli aikaisempaa sameampaa. Veden väristä huolimatta paikasta löytyi taas päivän paras syönti ja reissun viimeisellä heitolla tuli minulle päivän pelastus, 6,2 kg hauki.

Simo Rissanen

Tilastot

Simo: 1834 haukea ja läjä muita vähempiarvoisia kaloja
Muut: Vähemmän

Suurimmat (?)

8,70 kgTero Lehto
8,60 kgJanne
7,20 kgSimo Rissanen
7,15 kgSimo Rissanen
6,2 kgSimo Rissanen



Sivun ylläpito: POKAn hallitus