POKA

Polyteknikkojen kalastusseura POKA

Sällskaplig samvaro för fiske och rekreation

POKA kevätreissulla 25.4.-29.4.2001 (Nauvo/Biskopsö)

POKA oli taas perinteisesti keväthauestamassa, Bisköpsön lomakylässä Nauvossa. Alla muistoja reissusta siinä määrin, kuin niitä on kertynyt jälkipolville tallennettavaksi.

Keskiviikko

Vanha radiostara MC Aki oli saanut ylipuhuttua isänsä farmarirellun kulkupeliksi ja niinpä pakkauduimme siniseen maantiekiitäjään Pakin ja Larin vahvistamalla miehityksellä. Kauppareissu Prismassa aiheutti pakkausasteeseen vielä pienen korotuksen ja tunnelma oli loppumatkasta jo hyvinkin kalaisa ellei sardiinimainen. Autossa liikkuneen huhun mukaan joku kyydissäolijoista pystyi jopa liikuttamaan jalkaansa, lienee ollut kuski. Lopulta kurvasimme kuitenkin Bisköpsön mökkikylän parkkiin iltasella kymmenen maissa. Majoittuminen paljasti halvan hinnan perusteen eli varustuksessa keittiötarvikkeiden ym. kanssa oli sovellettu IT-firmojen nykyistä säästöpolitiikkaa jo hyvin aikaisessa vaiheessa. Muuten mökit olivat kyllä viihtyisät ja tilavat, ellei jokäpäiväistä mäkitaivalta rantaan lasketa. Majoittumisen päätteeksi tietysti saunaan. Kyseinen kaikkien mökkien yhteinen saunantapainen olikin keskimäärin ihan sopivan lämmin, takapuoli jäässä ja pää tulessa. Onneksi vesi oli lämmintä, toisin kuin mökeissä.

Muutamat veneet olivat ehtineet jo kalaankin, syönnin ollessa satunnaista. Keltainen paita löysi ensimmäisenä päivänä omistajansa Anssista, joka kantoi sitä kunniakkaasti saunaa myöten. Kiinnitys tapahtui 7.4 kg (p)erhokalalla.

Torstai

Aamun alettua tuhdilla aamupalalla, alkusäädöillä ja veneen käyttöönotolla olimme vesillä siinä yhdentoista pintaan. Ilma suosi, aurinkorasvat piti laittaa naamaan heti startissa. Ensimmäinen lähilahti antoi kuitenkin tyhjää ja suuntasimme kulkumme pohjoiseen. Erityisesti muistimme kehua käyttämiemme uistinten uintia, mikä osoittautui myöhemmin tehokkaaksi taiaksi.


Avauskala veneessä...

... ja roikotettavana.

Saavuttuamme Killingholmenin eteläpuolelle kehitimme teorian, jonka mukaan isompi kala oleilee vielä syvän veden laitamilla eikä rutakoissa. Tämän perusteella päätimme kopaista pienen lahdukan, jossa näytti olevan muutama kaislakin. Kalaopas Tilli kertoi vanhoista kalansaaliista ja käski heittää lähellä olevaan niemenkärkeen, jossa asuu kymppähaukia. Korkattuani kalataika-Koffin tein työtä käskettyä ja silakkanilsu alkoi lähestyä venettä hitaasti uitettuna ja pysäyteltynä. Montaa kertaa ei tarvinnutkaan pysäytellä, kun uistin oppi homman ja pysähtyi jo itsestään. Tempaisu kertoi siiman päässä olevan muutakin kuin rakkolevää ja pumppaus alkoi. Tuntuma oli hyvä ja aloin ennustella jo pinnaa. Kalan tultua veneen vierelle kasvoi se jo reiluksi vitoseksi kalaoppaan silmäpuntarissa. Siispä kamera esiin ja kuvaamaan rauhaisaa mammaa, kun uistimesta ei turvallisesti näkynyt merkkiäkään. Todettuamme kalan punnituksen arvoiseksi Aki nappasi sen haaviin, ettei eka parempi saalis tee tepposia. Haavissa kalaoppaan käsipuntari kohotti arvion jo reiluun kutoseen, mikä osoittutui tarkaksi arvioksi puntarin näyttäessä omia enkkalukemia 9.55 kg. Kala tiputteli punaista siihen malliin, että reissun ensimmäinen kalakuolema oli valitettava tosiasia. Totesimme, että 12 cm nilsu tappaa Nauvossa ja lahdessa, katkoen tosin nokkalevynsä rytäkässä. Muita tapahtumia ei kuulunut, joten pian olimme taas matkalla pohjoiseen nimensä veroisesta aloituskalan ottimestasta.

Kalastusta Seilissä.
Seuraavassa pysähdyspaikassa oli mainion näköistä rikkonaista rakkista ja kirkasta vettä, joten kivinilkkanilsussa oli pian eloa. 4.6 kg otus kävi kääntymässä veneessä ja stabiloimassa pinnaprosentin. Hetken päästä vielä saman kokoluokan pinnakarkio, joten ison kalan syönti-ikkuna tuntui olevan kohdallaan. Ikkuna meni kuitenkin rikki tai kiinni, koska jatkossa tapahtumat olivat vähissä jonkin aikaa. Siispä auringon- ja rommarinottoa pläkässä ja asustus tilanteen vaatimaan t- tai peltipaitamalliin. Päivän mittaan tapahtumia tuli satunnaisesti sieltä täältä, joukossa yksi reilu kolmonen 15 cm firetigeriin.

Viiden-kuuden maissa olimmekin jo Seilissä, missä paiskoimme hieman vaisunoloista laajaa lahtea. Ajauduttuamme melkein matalikolle kävi sinisen nilsuni perässä louskaus, mikä aiheutti pientä sydämentykytystä ulkona olleen siimanpituuden lähennellessä puoltatoista metriä. Kala jäi huonoksi onnekseen vielä kiinnikin ja silmäpuntarimme sai tarkan vitoskalibraation pienen uittelun ja leukakoukkauksen jälkeen. Kalatilanne oli samaa luokkaa 8-7, paitsi pinnojen osalta.

Seuraavana kohteena oli lahti, jossa oli keskellä kumma hökötys (kävelysilta? rysätukiasema? lippolaituri?). Fisut eivät kuitenkaan sitä kummeksuneet ja kalamäärä karttui paikasta muutamalla pienellä. Seuraava lahti antoi sitten taas tukevamman otin pitkähkön tahkoamisen jälkeen ja kohta veneen vieressä oli kutosluokkaa oleva otus. Vieheenä taas 12cm sininen nilsu, tuo kylmien kevätvesien ykköspeli hitaasti uitettuna ja pysäytettynä. Puntari kertoi painoksi 5.95 kg, joka määrä kalaa jäi myös veneeseen kalan saatua osumaa kitusiinsa ja vaikuttaessa vatsakellujalta vapautusvaiheessa. Tässä vaiheessa pinnaton Yrtti-Myrtti alkoi muistuttaa wanhaa wiskinystävää, säilyttäen kuitenkin malttinsa iltaan saakka. Koska kaksi mammaa oli jo poistettu kutuvahvuudesta, oma enkka rikottu ja kalastusurani paras haukipäivä illassa, jätin loppuillan reilun tunnin kalastusvastuun pelkästään kalaoppaan harteille. Lopputilanne kutkuttava 15-8.



Tilli kalastaa...

... ja saa saalista.

Puoli kymmenen maissa olimme takaisin mökeillä, ja illallisena pippurista sikaa sioille fileointiurakan ja juhlallisen paidanluovutuksen jälkeen. Perhomiehillä oli ollut kohtuullinen päivä, kappalelukujen ollessa kaksinumeroisia. Ramin, Tepon ja Larin saapuessa hämärissä 16-tuntiselta kevyeltä saaristokierrokselta vitutuskäyrän kulmakerroin tuntui olevan samaa luokkaa, pinnasaldon olleessa Larin 5.4 kg. Laulu ja mökitys jatkui inhimillisen kauan, todettuamme MC Meitsin alias DJ Anssin harjoitelleen kitaransoittoa kaikki vavattomat aikansa sitten viime kevätreissun (mistä kiitos ;). Yöuni oli vähän liskomaista ilmeisesti raskaasta iltapalasta johtuen.

Perjantai

Hieman viileämpi pilvipoutainen päivä vaati jo haalaria, lisäksi pyrimme nauttimaan Örtin kanssa lämmikettä pitääksemme koneen käynnissä. Pyrkimystä edesauttoi eristyskyvyltään heikentynyt terästermarini, jonka sisältö on parasta nauttia kerralla sopivan nauttimislämpötilan varmistamiseksi. Syönti oli jopa rauhallisenoloista, oman aloituskalani ollessa 900g lahna (kyljestä molemmilla koukuilla tottakai) ja Myrtillä pinnaluokkaa oleva haukki. Omaa piristettään päivään toi paikkakunnan paras partymökki, jossa soitettu suomipoppi kuului noin kilometrin päähän vaivatta. Rantakalliotauolla ihmettelimme myös kututouhuja läheisessä kaislikossa. Lopputilanne rauhaisa 5-2 (neljä omistani samasta lahdesta).


Päivän itsemurhayritykset: hirttäytyminen...

... ja nilsun lähentely.

Laulu ja kitaramusiikki otti taas paikkansa mökissä iltasella lehmäaterian jälkeen, Hötkykin oli jo hötkähtänyt paikalle. Taiteilija AkTin ja minun improesitys koki vähän yleisö- tai huomiokatoa kilpailevien (mm. eräs maankuulu kalastava radiopersoona sekä tunnettu kuningas A) varastaessa shown.

Lauantai

Päätimme parrattomien vanhusten voimalla alkaa leikkimään turistia ja kalaopasta, sotkien lauantaiksi venekuntia. Jaoimme siten uusia naamoja Hötkyn, Akin ja minun kyytiin, arvonnassa hävinneen Karin joutuessa minun opastettavakseni. Paattikin saatiin mökkisännältä samoin kuin kone, jota tosin piti vaihtaa pariin otteeseen ennenkuin kolmas kone päästi oikean toimintaäänen. Siispä vesille.

Päivän mittaan tapahtumat olivat harvassa, vaikka ekan paikan pikainen tärppi ja seurio muuta lupailivatkin. Käytyämme katsomassa tontinpaikkaa Nauvon kylän sisälahdessa putputtelimme Bredvikenin pohjaan. Jätettyämme rutakkomaisen näköisen lahdenpohjan rauhaan hetkeä myöhemmin koluttavaksi saapui paikalle toinen venekunta nostaen paikalta ysin. Koska upotusyrityksemme meni hieman huti, poistuimme paikalta mökkivisiitille täydentämään ammusvarastoja. Täydennyksen ja tyhjennyksen jälkeen suuntana pohjoinen, josta vajaa kiloinen blobi ja puolitoistanen nolo räkä. Totesin kalaopastaitojeni olevan heikohkot, loppuluvut 2-0 turistin tappioksi. Hyvissä ajoin rannassa, muuten onnistuneen arskanottopäivän päätteeksi. Pervoilijoilla oli ollut pinnojakin, mm. Paulin perhohaukienkan kohottua kuutosluvulle Seilin suunnan lahdissa.

Illaksi suunniteltu haukkibiittarn alkoi muuntua mielikuvissa hyvää vauhtia nakkibiittarneiksi, kunnes kalaopas Ruoho raportoi hoitaneensa opastettavalleen Terolle reilun kutosen. Siispä illalla nautimme uuni- ja paistettua haukea, todeten riittävän määrän juustoa, smetanaa, kermaa ja muita makoisia ainesosia tekevän varsinaisen kiintoaineen merkityksettömäksi. Kokkina ja muina makuaineina käytimme erilaisia maustekasveja, kuten tilliä ja valkosipulia. Iltaohjelma olikin kalastuspitoista, tällä kertaa pilkkimisen muodossa.


Hämärää menoa mökissä.

Sunnuntai

Sään ja olon ollessa mainio aamulla singahdimme edellisen illan kokin kanssa yhdeksän maissa vielä muutamaksi tunniksi vesille. Killingholmenin annettua Akille reilun kakkosen siirryimme hajanaisesti heitellen Vallmön ja Ramsön väliseen salmeen, jonka aiemminkin kalaisaksi todetussa lahdukassa itselläni tömpsähti eka kalatapahtuma pelkillä pinnoilla kunnostautuneeseen siniseen pikkunilsuun. Tuulen painaessa venettä kalaa kohti kokoluokka ei oikein selvinnyt ja ihmetys olikin pienoinen melkein metrin limatuubin pulahtaessa veneen vierellä. Vanhan tutun kalaoppaan silmäpuntaria oli ilmeisesti kalibroitu hieman liikaa ja kumosin kymppähörinät. Akin täydellinen koukkaus nosti kalan happihyppelylle, puntarin tuomaroisessa lukuja 8.3 kg. Örtti-Mörtti totesi kärsivänsä deja-vusta. Kun vielä lähes ruokatorvessa ollut vaappu oli saatu siististi pois (näyttää pieni uistin löytyvän aika usein syvältä, ei hyvä), pääsi mamma oikeampaan elementtiinsä. Itselläni tuo jäi viimeiseksi Akin tempaistessa vielä Nauvon pohjoispuolelta kolmospinnan ja toisen pienemmän. Puoliltapäivin rantaan, jossa Rami luovutti vielä tippa linssissä legendaarisen haukitaulun. Myös Ramilla ja Tepolla oli ollut aamulla kohtalaista syöntiä, joukossa muutama pinnaluokkaa oleva kala. Sitten kamat kasaan ja hyvissä ajoin kohti kotia ja telttabileitä.

Kuvia


Ramin ahven 810 g
Teppo 515 g
Tepon suurin hauki
Kuka pelkää isoa laivaa?
Kuka pelkää isoa laivaa?

Tilastot

Kokonaisuudessaan 363 haukea, joista 50 yli 3-kiloisia. Näistä perholla 182/25. Lisäksi 2 taimenta (molemmat perholla: Ari Leiman 4,2 kg ja Anssi Keskinen ~50 cm) ja 1 SUKL-ahven (810 g Ramille).

Eniten kaloja saaneet

Nimikpl/pinnat
Ari Leiman63/11
Simo Rissanen60/7
Anssi Keskinen41/5
Teppo Juntunen34/3
Rami Eloranta32/3

Suurimmat (?)

9,55 kgTommi Ullgren
8,3 kgTommi Ullgren
7,4 kgAnssi Keskinen
6,4 kgPauli Hemminki
6,3 kgAnssi Keskinen
6,1 kgTero Saanisto
6,0 kgAri Leiman
5,95 kgTommi Ullgren
5,6 kgSimo Rissanen



Sivun ylläpito: POKAn hallitus