KESKIVIIKKO

Matka Paraiselle oli tällä kertaa haukireissuille tavallista jouhevampi, sillä reitillä ei ollut yhtään lossia tai lauttaa. Kyydin mantereelta lomasaareen tarjosi Simo pikasliipparillaan, ja kamojen roudauksen ja pikaisen iltapäivällisen jälkeen pääsimme itse asiaan. Jäljellä olevan valoisan ajan rajoissa valitsimme Tepon kanssa suunnaksi Heisalan länsi- ja eteläpuolen niin pitkälle, kuin ehdittäisiin.

Paikat olivat lähinnä lyhyitä kaislikon pätkiä saarien kupeissa, ja rannat syvenivät tyypillisesti nopeasti kaislikkorajasta kolmeen metriin ja syvemmällekin. Kelpo paikkoja siis muuten, mutta ongelmana tahtoi olla veden vähyys, ja harmittavan moni kaukaa hyvän näköinen kaislikko saatiin todeta olevan melkein kokonaan kuivilla, kun lähempää tarkasteltiin. Pienempää haukea se ei tosin aina haitannut vaan ne iskivät paljaammistakin paikoista.

Lapin reissun jäljiltä tuntui varsinainen haukivapani kädessä järjettömän kolholta, vaikka muistelin viime vuonna pitäneeni sitä ihan kelpona jopa hauen järvikalastukseen. Seiväs saikin maata lopulta lähes koko reissun ajan käyttämättömänä, ja tahtipuikkona toimi Lappiin ja kuhajiggaukseen ostamani kevyen luokan keppi, jonka 10,5 gramman viehesuositus tosin oli reilusti alakanttiin arvioitu. Heittelin sillä kalajigejä ja 12-senttistä nilsua vaivatta pituuksien oleellisesti kärsimättä, mutta kalastusnautinnon ja tunnokkuuden ollessa ihan toista luokkaa.

Isommat hauet näyttivät suosivan selvästi parhaimman näköisiä paikkoja ja erään pidemmän ja syvässä vedesä kasvavan kaislikon vierestä nappasi kumiankkaani kelpo hauki, joka 2,6 kiloisena rekisteröitiin lopulta päivän suurimmaksi. Tepon neljän hauen saalis oli aloituspäivän paras henkilökohtainen. Olimme siis aloittaneet akaran tylytyksen, mikäjatkuisi ilman muuta seuraavinakin päivinä...